P*skarteluhaaste #226

P*skarteluhaasteessa oli tällä kertaa bingo. Jostain syystä olen viehättynyt noihin bingotehtäviin, joten otin haasteen vastaan. Bingoruudukko oli seuraavanlainen:

Ruudukossa oli montakin hyvää riviä, mutta lopulta päädyin alariviin vihreä – pitsi – kulutettua.

Kortti #80

Leimakuvaksi valitsin Magnolian leiman Tilda with Love Music. Kuva on väritetty Copiceilla. Tausta on tehty Dylusions Inks -suihkeilla ja karkealla merisuolalla. Suolakokeiluni ei kaikilta osin onnistunut, mutta taustasta tuli ihan kiva, kun lisäsin siihen harlekiinikuviota Tim Holtzin Harlequin-sabluunalla. Kuviot on väritetty sabluunan avulla Copicin muutamalla vihreällä sävyllä. Tämän idean sain eräästä Craft Stamper -lehden jutusta.

Arkistosta löytynyttä 2 – isänpäiväkortteja

Koska veljestäni tuli viime vuonna isä vain vajaat kaksi viikkoa ennen isänpäivää, pääsin tekemään kaksi isänpäiväkorttia, sillä pitihän veljeäkin muistaa ainakin nyt hänen ensimmäisenä isänpäivänään. Esitellään nyt sitten arkistoista kaksi isänpäiväkorttia, kun niistä tuli aika kivat.

Kortti #78 

Veljeni on aina ollut metallimusiikkimiehiä, joten piti olla tarkkana, ettei kortista tule liian pliisu. Käytin siis Octopode Factoryn digileimasinta Skull and Cross Bones ja rokkivärejä mustaa ja punaista. Tähdet on tehty Fiskarsin lävistimellä ja teksti Dymolla. Kuvaa on hieman väritetty Copiceilla.

Kortti #79

Tein toki kortin myös isällemme. Siihen valikoitui Magnolian hauska leimasin Edwin with Derbyhat. Väritin kuvan Copiceilla – kokeilin pelkkiä lämpimien harmaiden sävyjä lukuun ottamatta Edwinin ihoa. Tuollainen väritys on aika kiva. Joskus voisi tehdä esim. hääkortin, jossa olisi vain valkoisen ja harmaan sävyjä - siitä voisi tulla aika tyylikäs.

Taustalla on palanen Milanon-karttaa, jonka otin talteen Italian-matkalla, jonka tein mieheni ja meidän molempien vanhempien kanssa viime syksynä. Niinpä kartanpala muistutti sitten sopivasti isääni tuosta matkasta.

Syntymäpäiväkortti isälle

Kortti #77

Miehille on yleensä vaikea tehdä kortteja, mutta isäni on siitä helppo tapaus, että koska hän on ahkera lintuharrastaja, hänen kortteihinsa voi aina laittaa lintuja. Tämän vuoden synttärikortista tuli seuraavanlainen:

Leima on Martha Stewartin Bird Stamps -setistä, jossa on neljä lintuleimasinta. Olen värittänyt kuvan vaihteeksi Prismacolor Premier -kynillä. Teksti on leimattu Sinellin leimasimella Spellbindersin Labels Four -stanssisetin stanssilla leikatulle kuviolle.

Tausta on tehty samalla tavalla kuin edellisenkin postauksen kortissa. Itse asiassa näiden kahden kortin taustat ovat samasta A4-arkista. Tällaisia taustoja tulee varmaan tehtyä enemmänkin – kyllä niistä hyvännäköisiä tulee, kun vain jaksaa sotkea niin kauan, että on tyytyväinen.

Addicted to Technics -haaste #7

Kunnostaudunpa osallistumalla ensimmäistä kertaa Addicted to Technics -haasteeseen. Haasteessa esitellään selkeästi erilaisia askartelutekniikoita, joten sen avulla on helppo uskaltautua kokeilemaan jotain uutta. Tämän kerran tekniikassa väri leimakuvaan väritetään suoraan tussista, joten leimatyynyä ei tarvita.

Kortti #76 

Valitsin leimakuvaksi Vapaudenpatsaan Tim Holtzin Americana Blueprints -leimasetistä. Levitin leimaan väriä Distress Marker -tussista ja leimasin. Hauskahan siitä kuvasta tuli. Jos leimakuva olisi ollut toisenlainen, olisi voinut kokeilla useampaakin väriä samaan leimaan.

Kortin taustasta sen verran, että sekin oli eräs tekniikkakokeilu, jossa oli melkoinen määrä vaiheita, ennen kuin lopputulos näytti hyvältä. Mutta itse ainakin olen tyytyväinen siihen, millainen taustasta lopulta tuli.

Taustan teko meni suunnilleen näin: Tuputtelin rypistellyllä muovinpalasella paperille akryylimaalia. Suihkutin päälle Dylusions Inks -suihketta, kun maali oli kuivunut. Töpöttelin Tim Holtzin Harlequin-maskin läpi maalia. Leimailin taustaa StazOn-musteella Tim Holtzin Papillon-leimasetin tekstitaustaleimalla sekä Bo Bunnyn Stained Textures -leimasetin leimasimella, joka esittää kahvitahroja. Sitten vielä maalailin akryyliväreillä.

Kortin tekstin ja kuvan tarkka yhteys on sisäpiirijuttu. Sanotaan nyt vaikka, että lähipiiristäni löytyy Les Miserables -musikaalin hardcore-fani, joka kyllä ymmärtää, mistä on kyse.